Matthias Jernvallin 'Wärsyt' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3854.
E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten
emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen
suhteen.

Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.




WÄRSYT,

joita Yxi Turkulainen M.J. Ittexeen hyräili,


Kirj.

MATTHIAS JERNVALL




Turussa:  
Prändätty  J.C. Frenckellin ja Pojan tykönä, 
1829




Muistaisansa sitä kowaa ja haikiaa yötä 4:nen 
ja 5:nen päiwän wälillä Syys-kuusa w. 1827, 
jona hän Turun Kaupungin palon tähden, 
ynnä Tuhanden ystäwäinsä kanssa, täytyi 
Lapsinensa paeta ja jättää majansa ja tawaransa 
tulen saalihiksi.




Lauletaan kuin: »Ledsen och trött, och skapad blott att lida.»


Ei ole enää oloo eikä taloo, 
Waikka mun täytyy asuu Turusa, 
Sill' mieleeni muistuu wiel' se kowa palo, 
Jonka tähden sydämmen' on surusa, 
Kuin lapset ne itkit ja ihmiset huusit, 
Hädäsä apua odotit ja pyysit, 
Ja kellot ne kläppäisit niin kowasti :,:


v. 2.

   Pauhu ja itku oli aiwan suuri,
Pelko ja hämmästys hirmuinen, 
Haikiast' huusit kyll' jokainen juuri, 
Ah auta, walkia on woimallinen, 
Mutt', woi sitä heikkoa ihmisten woimaa, 
Kuin silloin nähtiin ja moni wiel' soimaa, 
Joka mun sydäntäni surettaa :,:


v. 3.

   Kirkko ja Kellot ynnä Urkuin kanssa, 
Tuhwaksi tulelta tasoitettiin. 
Kaupunki kaunis koreudesansa, 
Muruiksi maahan mataloittiin, 
Tain kuuluisan kaupungin hopia ja kulta, 
Kalu ja kaunistus on nyt jo multa, 
Ja muurit ne mustana murhettii :,:


v. 4.

   Mutt' odotus ja toiwo on mull' wielä jälill', 
Waikk' köyhänä käyskelen kyyneleill', 
Ne lisääwät kärsimyst' joka murheen wälill', 
Ei pysywäist' iloa olekkaan meill', 
Waikk' lapseni itkee ja puutoksest' huutaa, 
Kyll' Herra woi kyyneleet iloksi muuttaa,
Se on minun toiwoni ijäti tääll':,:


v. 5.

   Se oli silloin myös kyll' kauhia kuulla, 
Ett' warkaus oli niin wallasa, 
Ei sitä enää woi puhua suulla, 
Kuin wääryys wei totuuden allansa, 
O! armoton sydän, o! kirottu halu, 
Kuins julkeisit ryöwätä lähimmäises kaluu, 
Jonka hän walkiasta wapahti :,:


v. 6.

   Muista ett' kerran wiel' se päiwä koittaa, 
Kuin wääryydet tuleewat walkeuteen,
Mitä sä mahdat sill' tawarall' woittaa?  
Se kaataa sun kauhiaan kadotukseen, 
O! paatunut tunto, o! waiwainen weli, 
Ah! muista, Ah! muista ett' kosto on jälill', 
Mutt' Herra sun silmäs wiel' awatkoon :,:
